19 | Jäätikön jäljet

Liikkuva jää kuluttaa kallioperää, eli tapahtuu jäätikköeroosiota. Jäätikkö syntyy sille alueelle, minne sataa lunta. Tätä kutsutaan jäätikön akkumulaatio- eli kasaantumisalueeksi.  Lumi pakkautuu jääksi, jonka paino saa jään virtaamaan laaksoja kohti.

Jäätikköä, joka liukuu laaksoja pitkin rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta, kutsutaan laaksojäätiköksi. Se murskaa samalla kallioperää, jolloin jäätikkö repii kalliosta palasia, ja silloin syntyy moreenia. Jäätikön liikkuessa muodostuu U-laaksoja. Vuonoja syntyy, kun laaksojäätikö virtaa mereen.

Jäätikön sulamisvedet ovat aiheuttaneet myös erilaisia muodostumia. Sulaminen oli ajoittain nopeaa, jolloin virtaava vesi kuljetti irtainta ainesta ja kasasi eri lajitteet kerroksiksi virtauksen hidastuessa uudelleen. Sulamisvesivirran pohjalla olevat kivet loivat pohjan harjuille, joiden päälle hienohko hiekka ja sora kasaantuivat.  Savikerrokset ovat muodostuneet, kun kaikkein hienojakoisin aines on kulkeutunut jääjarven seisovaaan veteen ja vajosi hitaasti pohjalle. Jääjärveen syntyi myös jäätikköjoen deltoja. Deltat ovat merenpinnan tasossa olevia laakeita muodostumia. Sandur on kuivanmaandelta, joka syntyi kun jäätikköjoki laski kuivalle maalle. Supat ovat muodostuneet, kun jäälohkare on hautautunut maakerrostumaan esim. harjun tai deltan sisälle. Jään sulaessa maa-aines romahti ja syntyi kuoppa. Suppien pohjalla on yleensä järviä.

18 | Eroosio

Eroosio tarkoittaa kallio- tai maaperän kulumista tuulen, veden tai jonkun muun liikuttaessa rapautumisjätettä paikasta toiseen.

Ihmisen jälkeen eniten eroosiota tekee vesi. Veden valuessa rinteiltä alas, se kuluttaa jokiuomaa ja samalla kuljettaa erikokoisia kappaleita mukanaan. Joki kaivautuu syvemmälle pohjaeroosion takia ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuivilla alueilla näin syntyy kanjoneita. Sateisilla alueilla uoman reunat romahtavat massaliikunnon takia jokeen ja syntyy V-laakso. Joki madaltuu, kun veden virtaus vähenee ja suuret kappaleet eivät enää liiku virtauksen mukana eteenpäin vaan kasaantuvat pohjalle. Virtauksen voimistuessa vesi tulvii joen yli ja syntyy tulvatasankoja, jotka ovat ravinteikasta viljelyn kannalta.

 Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakkaampi virtaus joen ulkoreunalla kuluttaa uomaa ja sisäkarteeseen taas kasaantuu hiekkasärkiä. Joen mutkat ovat nimeltään meandereita. Makkarajärviä syntyy, kun joki oikaisee meanderien välistä. Virtaus loppuu, kun joki laskeutuu mereen. Suisto eli delta syntyy alueelle, missä joki laskeutuu mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi.

Kanjonit ovat kuivilla alueilla virtaavan veden muodostama jyrkkäreunainen jokilaakso. Kanjoni voi syntyä myös hitaasti maankohoamisen seurauksena.

17 | Rappeutuminen

Rappeutuminen tarkoittaa kiviaineksen hajoamista lämpötilan vaihtelun, veden ilman tai eliöiden vaikutuksesta. Rappeutumisen  seurauksena syntyy kivennäismaalajeja, jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.

Fysikaalisessa eli mekaanisessa rappeutumisessa kiviaines murenee erityisesti lämpötila vaikutuksesta. Toistuvan laajenemisen ja supistumisen seurauksena kivi halkeaa. Tätä ilmiötä kutsutaan lämpörapautumiseksi. Suolakiderapautumisessa kallion raoissa olevat suolakiteet kasvavat vedenhaihtumisen seurauksena ja kallio näin ollen halkeaa. Kemiallisessa rapautumisessa veteen liuenneet hapot kuluttavat kiviainesta. Organogeenisessä rapautumisessa eliöt aiheuttavat rapautumisen.

Doliini=Karstialueen romahtanut luola

Polje=Monen doliinin yhdistelmä

Tippukiviluola=Kemiallisen arautumisen muodostama maanalainen luola

16 | Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkanismi eli tuliperäinentoiminta on ilmiö, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana. Maan pinnalle joutunutta magmaa kutsutaan laavaksi.

Tulivuoret:

Tulivuoret voidann jakaa kahteen eri päätyyppiin, kerros- ja kilpitulivuoriin.

Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja rinteiltään jyrkkiä. Ne ovat muodostuneet laavan ja vulkaanisen tuhkan päällekkäistyneistä kerroksista. Kerrostulivuorten laava on enimmäkseen piitä (Si) joten se on hapanta ja hidasliikkeistä.

Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta emöksisestä laavasta, joka virtaa nopeasti eikä jähmety korkeiksi kerroksiksi niin kuin kerrostulivuoret.

Tulivuorten rinteillä voi tapahtua joskus polttavia kaasupurkauksia, joista muodostuu pyroklastisia pilviä. Pyroklastinen pilvi on tuhkasta painava ja etenee siksi maanpintaa pitkin. Pilven nopeus voi olla jopa 600 km/h, ja se polttaa sekä hautaa aleenn kaiken eteen osuvan.



Kolumbiassa on tulivuoria mutta ehkä suurin niistä on Nevada del Ruiz. Se sijaitsee Kolumbian Andeilla ja on noin 5400 metriä korkea. Vuori on tunnettu purkautumisestaan vuonna 1985, jolloin se tuhosi Armeron kaupungin. Sama kaupunki on tuhoutunut myös vuosina 1595 ja 1845 Nevado del Ruizin purkauksessa.

15 | Geologinen Kierto

Maan kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista. Jotta aine voidaan luokitella mineraaliksi sen täytyy olla kiinteä eli homogeenin (syntynyt luonnon prosessissa). Maasälvät ja kvartsi muodostavat noin 60% maankuoresta

Kivet koostuvat mineraaleista. Mineraalit ovat siis kivilajien perusrakenneosasia ja tavallisesti niitä on yhdessä kivilajissa 3-5 erilaista. Esimerkiksi graniitti koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä. Yhden mineraaliosasen eli rakeen koko kivilajissa on tavallisesti noin 0,1-1 mm. Sitä kutsutaan myös nimellä kideyksilö tai kide.


Useat kivilajit muodostavat ydessä kallioperän. Kallioperä on kiinteä maankuori, joka on muodostunut eri kivilajeista. Kallioperä on usein irtainten maa-ainesten peitossa.

Sellaisia mineraaleja, jotka ovat usein muodostamassa kivilajeja, kutsutaan kivimineraaleiksi tai kivilajeja muodostaviksi mineraaleiksi. 

Malmimineraaleja ovat sellaiset, jotka sisältävät jotain metallia niin paljon, että metallin erottaminen (rikastaminen) mineraalista on taloudellisesti kannattavaa. Tällaisia mineraaleja ovat esimerkiksi kuparikiisu, josta saadaan kuparia ja pentlandiitti, josta saadaan nikkeliä. 

Magmakivet syntyvät maan kuoren sisällä olevasta magmasta. Magmakiven ominaisuudet riippuvat siitä kuinka nopeasti se on jähmettynyt. Magmakivet jaetaan syväkiviin ja pintakiviin.

Jalokiviä ovat mineraalit, jotka ovat harvinaisia, kovia, kauniita ja läpinäkyviä.

Kolumbia on tunne smaragdeistaan. Smaragdit ovat vihreitä jalokiviä, ja ne ovat hyvin arvostettu korukivinä

14 | Maa

Alkuvaiheissa Maa oli vain kuuma planeetta meteoriittipommituksen takia, ja lämpötilan noustessa raskaimmat alkuaineet rauta ja nikkeli sulivat ja alkoivat vajota kohti maapallpn sisäosia ja työnsivät keveitä aineita ylöspäin. Näin Maalle syntyi kerroksellinen rakenne.

Meteoriittipommituksen loputtua maapallon pinnalle alkoi jähmettyä kiinteä kivikehä eli litosfääri ja sen paksuus on noin 70 km. Astenosfääri on osittain sulaa kiveä oleva kerros litosfäärin alla (+1300 astetta). Noin 250 km syvyydessä astenosfääri vaihtuu ylävaipaksi. Ylävaipan lämpötila on noin 500-900 astetta. Ylävaippa vaihtuu alavaippaan noin 410-660 kilometrin syvyydessä. Alavaipan lämpötila on 1600-4000 astetta. Noin 2900 kilometrin syvyydessä alkaa ulkoydin joka on sulaa rautaa (4400-6100 astetta). Sulan ulkoytimen aines on liikkeessä mikä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja, jotka muodostavat maapallon magneettikentän. 5150 kilometrin syvyydessä alkaa sisäydin, joka loppuu 6370 kilometrin syvyydessä, jossa on maapallon keskipiste.

Litosfäärilaattoja on koska maankuori halkeilee. Konvektiovirtausten takia laatat ovat jatkuvassa liikkeessä, jolloin syntyy törmäys- ja erkanemissaumoja. Näille alueille syntyy vuoristoja ja tulivuoria. Laattojen törmäyskohdilla esiintyy maanjäristyksiä.

Konvektiovirtaukset johtuvat kiviaineksen lämpenemisestä ja muuttumisesta kevyemmäksi jolloin se nousee ylöspäin. Jäähdyttyään se painuu taas alas. Tästä syntyvä kiertoliike saa aikaan laattojen liikkumisen.

Kolumbia sijaitsee Etelä-Amerikan laatalla

13 | Biomit

Biosfääri muodostuu sinne missä ilma, vesi ja maaperä yhdistyvät. Jokaine eliölaji viihtyy tietyissä lämpötila- ja kosteusolosuhteissa omalta osaltaan.

Eliö- ja kasvilajien sijoittuneisuus on alkanut luoda erillaisia  biomeja. Biomejen levinneisyysalueet noudattavat yleensä ilmastovyöhykkeiden rajoja.

Trooppiset sademetsät: ainavihantia lehtimetsiä, runsaasti erilaisia kasvi- ja eläinlajeja ja ne sijaitsevat päiväntasaajan alueella.

Savannit: sijaitsevat trooppisilla alueilla, sademetsien ympärillä. Savanneilla on kerran vuodessa kuiva- ja sadekausi. Mitä kauempana savanni sijaitsee päiväntasaajaalta sitä kuivempaa siellä on.

Aavikot: alueita joiden sademäärä vuodessa on alle 250 mm. Aavikot voivat olla trooppisia (aina yli +18 astetta), subtrooppisia (aina yli +10) tai kylmyysaavikoita. Kuivat kaudet kestävät vähintään 7-8 kk ja sateet ovat epäsäännöllisiä. Kasvillisuus on niukka.

Arot: puuttomia ruohostoalueita mantereiden keskiosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Arojen maannos on ravinteikasta. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.

Havumetsä: eli taiga, jota esiintyy Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euroopassa ja Siperiassa koska havupuut ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja etelärannikkoa, Suomi kuuluu havumetsävyöhykkeeseen. Suot ovat yleisiä runsaan sateen vuoksi.

Tundra: esiintyy kylmällävyöhykkeellä ja maaperä on ikiroudassa. Kasvillisuus on lähinnää varpukasveja, sammalia ja jäkäliä. Suot ovat yleisiä koska sulamisvedet eivät imeydy maahan ikiroudan takia.

Monsuuninetsät: sijaitsevat lähinnä Aasiassa ja muistuttavat trooppisia sademetsiä.On myös kuivia kausia joten puusto harvempaa kuin sademetsissä. Monsuunimetsien alueella asuu lähes puolet maailman ihmisistä.

Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsä: Kasvaa lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla. Tyypillisiä lehtimetsän alueita ovat esimerkiksi Keski-Eurooppa ja Pohjois_Amerikan itäosat. Puusto on lähinnä  tammea, vaahteraa, lehmusta, jalavaa ja saarnia.

Nahkealehtinen kasvillisuus: Kuumat ja kuivat kesät ja viileät ja sateiset talvet johtuvat välimerenilmastosta. Satten ja kuivuuden rajut vaihtelut luovat karut olot kasveille. Täten puut ja pensaat ovat sopeutenuut pienin, vahapintaisin lehdin.

Vuoristo kasvillisuus: Kasvillisuus muuttuu rajusti, mitä korkeammalle vuoristossa mennään, koska jokaista 100 metriä kohden lämpötila laskee reilut puoli astetta. Ja mitä pohjoisemmaksi mennään sitä alemmaksi puuraja laskee.

Kolumbia sijaitsee trooppisen sademetsän, vuoristokasvillisuuden ja savanni alueiden sisällä.

12 | Maanpinta

Maaperä on kallioperän päällä oleva irtomaakerros. Maaperä koostuu maalajeista, jotka jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin niiden syntytavan perusteella.Kivennäismaalajeihin kuuluu hiesu, hieta, hiekka, siltti, savi, sora, rapautumissora eli moro ja moreeni. Eloperäisiin maalajeihin kuuluu kalkkilieju, kuorisora, kemialliset sedimentit, multa, turve, piimaa ja lieju.

 Maamme maaperä on jaettu kymmeneen maannostyyppin:

1.Tundramaannos - Tundra

2.Vuoristomaannos - Vuoristot

3.Podsoli - Havumetsä 

4.Ruskomaa - Lehtimetsä

5.Mustamulta - Lauhkeat arot

6.Savannimaannokset - Savannit

7.Terra rossa - Välimeren kasvillisuus

8.Latosoli - Savannit, sademetsät

9.Aavikkomaannos - Aavikot

10.Tulvamaannos - Jokien tulvatasangot

Kolumbia kuuluu Vuoristomaannoksen ja Latosolin alueelle

11 | Ilmasto

Meidän Maamme ilmasto on tällainen kasvihuoneilmiön takia. Se on nykyisten olosuhteiden perusta. Luontainen kasvihuoneilmiönostaa keskilämpötilaa noin 33 astetta. Ilman tätä ilmiötä maapallon keskilämpötila olisi -18 astetta. Kasvihuone ilmiö on sitä kun maahan saapuva lyhyt aaltoinen auringonsäteily pääsee kaasukerroksen lävitse, kun taas maasta heijastuneesta pidempi aaltoisesta säteilystä osa heijastuu kasvihuonekaasuista takaisin lämmittämään maapalloa.

Maapallon ilmastohistoria
Maapallolla on ollut useita pitkiä, satojen miljoonien vuosien pituisia lämpöjaksoja. Lämpötila on ollut 5-10 astetta korkeampi, eikä jäätä tai lunta ole ollut suuressa määrin missään. Maapallolla on ollut viisi jääkausiaikaa, eli glasiaalikautta. Jääkausiaikojen aikojen pituus vaihtelee kymmenistä miljoonista sataan miljoonaan vuoteen. Elämme parhaillaan holoseenikautta, eli lämmintä interglaasivaihetta(jääkausiaikojen keskellä oleva lyhyt lämpöjakso).

10 | Ilmastot tropiikista jäätikölle

Ilmasto on alueellinen tyypillinen sää. Ilmastoja voidaan luokitella yleisesti meri-, manner- ja väli-ilmastoihin ja koon perusteella mikro-, meso- ja makroilmastoihin.

Ilmastovyöhykkeet jaetaan Köppenin luokituksessa lämpötilan ja sademäärään perusteella viiteen pää-ilmastotyyppiin; trooppiset ilmastot (johon kuuluu sademetsäilmastot, savanni-ilmastot ja monsuuni-ilmastot), kuivat ilmastot (aroilmasto ja aavikkoilmasto), lauhkeat ilmastot (kostea subtrooppinen, kostean lauhkea ja välimerenilmasto), viileät ilmastot (kostea mantereinen ja subarktinen), jääilmastot (tundra ja jäätikkö) ja vuoristoilmasto.

Kolumbia sijaitsee kokonaan trooppisella ilmastovyöhykkeellä ja Kolumbialla on pinta-alaan nähden enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin missään muualla maailmassa, ja luonnon monipuolisuus jää toiseksi ainoastaan Brasilialle. 

9 | Sää

Sää on ilmakehän hetkellinen tila tietyllä alueella. Säähän vaikuttavia tekijöitä:
-lämpötila
-pilvisyys
-sademäärä
-tuulen nopeus ja suunta
-ilmankosteus
-ilmanpaine
-auringonsäteily

Syklonien eli liikkuvien matalapaineiden etureunaan syntyy lämminrintama, koska lämmin ilmamassa kohoaa kylmemmän päälle. Lämpimän rintaman  tyypillisiä sääilmiöitä:
-pilvisyys
-pitkäaikaiset sateet

Kylmä rintama syntyy kielekkeen takareunaan. Sen sääilmiöitä:
-lyhyet sadekuurot
-ukkospuuskat

Okluusiorintama syntyy, kun kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman, ja lämmin ilma kohoaa kokonaan kylmän päälle. 

8 | Sateet

Sade syntyy pilvessä ja sen edellytyksenä ovat nousevat ilmanvirtaukset. Kun ilma nousee ylöspäin, se jäähtyy ja siinä oleva vesihöyry tiivistyy pilvipisaroiksi tai härmistyy jääkiteiksi.
 Sadetyypit ovat sateita jaettuina syntytapansa mukaan:

Konvektiosade syntyy kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja sen yläpuolella olevaa ilmaa. Kosteus tiivistyy kumpu- ja ukkospilviksi kun lämmennyt ilma kohoaa nopeasti. Tyypillinen konvektiosade on raju ja lyhytaikainen, ja niitä esiintyy päiväntasaajalla iltapäiväsateina. 

Orografiset sateet eli vuoristosateet syntyvät mereisen ja kostean ilman kohotessa vuoren- tai rannikon rinnettä. Kohoava ilma viilenee ja siinä oleva kosteus tiivistyy sateiksi vuoren merenpuoleisille rinteille.Orografiset sateet ovat tyypillisiä Norjan ja Kanadan länsirannikoilla. 

Rintamasade esiintyy polaaririntamassa sykloneiden yhteydessä. Sade syntyy kun kylmä ilmamassa pakottaa lämpimän ja kostean ilman kohoamaan ylöspäin. Syntyy pitkäaikaisia heikkoja sateita lämpimässä rintamassa. Kylmässä puolestaan sateet ovat voimakkaampia kuurosateita. Ne ovat tyypillisiä esimerkiksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Kolumbiassa syntyy Konvektiosateita ja Orografisia sateita. Joissain osissa Kolumbiaa saattaa sataa jopa yli 2000mm vuodessa.

7 | Meret

Meret luokitellaan valtameriin ja sivumeriin. Valtameriä ovat Tyynivaltamrei, Atlantti, Intian valtameri ja Jäämeret. Sivumeriä ovat esimerkiksi Välimeri ja Pohjanmeri. Meret ovat kerrostuneet lämpötilaltaan aivan kuin ilma. Lämpimin kerros on pinnassa ja kylmin pohjassa, niiden välissä sijaitsee termokliini. Termokliini on kohta, jossa lämpötila laskee nopeasti.
 Merivirrat lämmittävät ja viilentävät mantereitamme. Esimerkiksi Golf-virtamme lämmittää pohjolaa noin 10 asteella. 
Merivirtamme kuljettavat paljon asiota ja erityisesti jätettä. Maapallolle on synty kaksi valtavaa jätepyörrettä. Jätepyörre on mereen syntynyt kaatopaikka, joka koostuu pääosin pieniksi paloiksi hajonneesta muovijätteestä. Jätepyörteeseen on kerääntynyt laivaliikenteestä ja Tyyntämerta ympäröivistä valtioista jopa miljoonia tonneja jätettä. 
 Kolumbian rannikkoa lämmittää päiväntasaajanvirta ja päiväntasaajanvastavirta.

6 | Vesikehä

Vesikehä eli hydrosfääri koostuu mantereiden ja ilmakehän vesistä. 97% maapallon vesistä sijaitsee valtamerissä. Kolumbia sijaitsee Tyynenvaltameren ja Atlantin rannalla.
  Hydrologinen kiertokulku on sitä, että  vesi kiertää luonnossa jatkuvasti haihtumalla, tiivistymällä ja imeytymällä, eli se muuttaa olomuotoaan. Kiertoa pitävät yllä auringon energia ja maan painovoima. Merestä haihtuu enemmän vettä kuin sinne sateen mukana palaa, ja ylijäämä vesi sataa mantereen päällä josta se palaa mereen pinta- ja pohjavaluntana.

 Vuorovesi-ilmiö on ilmiö jossa tapahtuu vedenpinnan säännöllistä laskua ja nousua. Sen aiheuttaa kuun-, maan- ja auringon vetovoimasta. Kuun vetovoima on näistä merkittävin. Vuorovesi syntyy kun Kuu on suoraan jonkin paikan yläpuolella ja vetää valtameren vettä kohti itseään, ja aiheuttaa veden nousun. Samanaikaisesti vesi nousee toisella puolella maapalloa, koska kuun vetovoima on siellä pienimmillään. Sekä nousuvesi eli vuoksi ettälaskuvesi eli luode esiintyvät kahdesti vuorokaudessa, 12 tunnin ja 25 minuutin välein. 

5 | Tuulet



 Tuuli on auringon aiheuttamaa ilman liikettä, ja se johtuu siitä ettäauringonlämpö jakautuu epätasaisesti Maahan ja aiheuttaa eroja ilmanpaineessa ja lämpötilassa. Konvektiovirtaus on lämpötilaeroissa johtuvia pystysuuntaisia virtauksia Maapallolla. 
 Kun lämmin ilma kohoaa ylöspäin, ja sille alueelle syntyy matalapaine. Ja kun kohonnut ilma jäähtyy ylhäällä ilmakehässä, se kääntyy sivuille päin ja laskeutuu takaisin maanpinnalle, jolloin alueelle syntyy korkeapaine.
  Liikkuvat matalapaineet eli syklonit ovat syynä siihen, ettei Suomessa ole jatkuvaan poutaista, vaan silloin tällöin satelee. 
 Paikallistuulet ovat tietyillä paikkakunnilla öisin ja päivisin vaihtelevia tuulia. 
 Maa- ja merituulia syntyy rannikoilla. Päivisin tuulee mereltä maalle ja sinne syntyy matalapaine ja  näin maa lämpenee merta nopeammin ja öisin päinvastoin.

Rinnetuulet syntyvät vuoristossa. Päivisin aurinko lämmittää laaksoa ja suntyy korkeapaineen kautta laaksotuulta ja öisin päinvastoin. Föhntuuli eli lämmin laskutuuli syntyy kun mereinen kostea ilma nousee vuoren rinnettä ylöspäin, ilma ei enää pysty sisältämään samaa vesimäärää kuin ennen, joten syntyy sadetta. Tämä tiivistyminen vapauttaa lämpöä ja näin estää ilmaa jäähtymästä. Kun nyt tuuli (ilma) on ylittänyt vuoren ja laskeutuu alaspäin, sen paine kasvaa, joten (ilman)lämpötila kasvaa. Föhntuuli voi lämmitää ilmaa jopa 30 astetta.

4 | Ilmakehä

Ilmakehä (atmosfääri) koostuu neljästä kerroksesta: tropos-, stratos-, mesos- ja termosfääristä. Tropsfääri on alin kerros ja siinä on 90 prosenttia ilmakehän koko massasta ja likimain kaikki vesihöyry. Stratosfääri on sitä ylmepi kerros. Useimmat maassa tuntemamme sääilmiöt, kuten sateet, tapahtuvat troposfäärissä. Stratosfäärissä ilma johtaa ääntä, mutta siellä ilma on kuitenkin liian ohutta ihmisen hengitettäväksi
Mesosfääri on kolmanneksi korkein ja Ilmanpaine mesosfäärissä on vain noin kymmenestuhannesosa siitä mitä se on maan pinnalla. Mesosfäärin yläpuolella ilmakehä vaihtuu vähitellen avaruudeksi. Termosfääri on ylin kerros ja siellä tapahtuu Maassa näkevämme revontulet.
 Otsoni on Maassa elintärkeää ja suojelee maata ultraviolettivalolta.

 Kasvihuoneilmiö pitää huolen siitä että kaikki auringonsäteily ei pääse kimpoamaan takaisin avaruuteen. Kasvihuoneilmiön ansiosta Maan lämpötila on nelisenkymmentä astetta korkeampi kuin ilman sitä. Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi ja metaani.

3 | Maa pyörii radallaan

Maapallo on navoilta litistynyt taivaankappale, geoidi. Se kiertää Aurinkoa ellipsiradalla (hieman soikea) keskimäärin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä siitä. Maapallolla on kaksi kalottialuetta, jossa vuoden aikana on sekä vuorokausi tai vuorokausia, jolloin aurinko ei nouse hetkeksikään horisontin yläpuolelle.
 Hämärällä meinataan vuorokaudenaikaa, jolloin aurinko on horisontin alapuolella, mutta ei ole pimeää.
 Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen. (Kolumbian aikavyöhyke on UTC -5) GMT-aika (Greenwich Mean Time) on aika jossa nolla pituuspiiri mitataan  Lontoon Greenwichin observatorion kautta. Näin aina itään liikuttaessa asteet kasvaa ja ja länteen mentäessä asteet vähenee. UTC-aika (Universal Time Goordinated) on samanlainen mutta tarkempi.
 Vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa maapallon lämpötiloihin paljon. Maan kaltevuus (23,5 astetta) vaikuttaa vuodenaikoihin siten, että samnaikaisesti pojoisella pallonpuoliskolla on kesä ja eteläisellä talvi. Kolumbia sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla.

2 | Aurinko
Meidän maailmankaikkeutemme on syntynyt alkuräjähdyksessä noin 14 miljardia vuotta sitten. Silloin äärettömän tiheä ja kuuma tila räjähti ja maailmankaikkeus sai alkunsa. Maailman kaikkeus on valtavn suuri ja sen aine on jakautunut tasaisesti. Sitä on sikittynyt tähtiin ja galakseihin, joita molempia yhteensä on noin 400 miljardia. Meidän tähtemme - aurinko on keskikokoinen hyvin tavallinen täht, se sijaitsee meidän Linnunrata-galaksissamme. Meidän aurinkokunta on syntynyt n. 4,6 miljardia vuotta sitten pölystä ja kaasusta supernovan räjähdyksen syystä.

1 | Mitä, Missä ja Miksi?

Maantieteessä eli geografiassa tarkkaillaan luonnon ja ihmisen suhdetta alueellisesti, kuten lokaalisti (paikallisesti) ja globaalisti (maailmanlaajuisesti). Maantiede jaetaan yleis- ja aluemaantieteeseen. Yleismaantiede on ihmisen toimintaa ja luonnon ilmiöitä. Aluemaantiede keskittyy tiettyihin alueisiin, kuntiin  ja kaupunkeihin. Maantiede sijoittuu luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden välillä ja onkin poikkitieteellinen tiede.

http://www.caedes.net/Zephir.cgi?lib=Caedes::Infopage&image=vladstudio-1297998879.jpg

http://s155239215.onlinehome.us/turkic/28_Saka/Massagetan_Warrior_En.htm

Kartta on yleistetty kuva alueesta ja sen piirteistä. Karttaa käytetään maantieteelliseen havainnointiin. Kartografia (karttaoppi) on hyvin vanha tieteenala. ensimmäisiä karttoja on jo kivikauden luolamaalauksista, mutta ne kuvasit maan sijaan tähtitaivasta. Keskiajalla kartat kuvasivat jo maanosia ja silloin eläneet löytöretkeilijät (Marco Polo jne.) kirjasivat reittinsä ylös. Karttaprojektio on menetelmä, jossa Maan pinta tai osa siitä projisoidaan kaksiuletteiselle tasolle, kuten kartaksi.