19 | Jäätikön jäljet

Liikkuva jää kuluttaa kallioperää, eli tapahtuu jäätikköeroosiota. Jäätikkö syntyy sille alueelle, minne sataa lunta. Tätä kutsutaan jäätikön akkumulaatio- eli kasaantumisalueeksi.  Lumi pakkautuu jääksi, jonka paino saa jään virtaamaan laaksoja kohti.

Jäätikköä, joka liukuu laaksoja pitkin rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta, kutsutaan laaksojäätiköksi. Se murskaa samalla kallioperää, jolloin jäätikkö repii kalliosta palasia, ja silloin syntyy moreenia. Jäätikön liikkuessa muodostuu U-laaksoja. Vuonoja syntyy, kun laaksojäätikö virtaa mereen.

Jäätikön sulamisvedet ovat aiheuttaneet myös erilaisia muodostumia. Sulaminen oli ajoittain nopeaa, jolloin virtaava vesi kuljetti irtainta ainesta ja kasasi eri lajitteet kerroksiksi virtauksen hidastuessa uudelleen. Sulamisvesivirran pohjalla olevat kivet loivat pohjan harjuille, joiden päälle hienohko hiekka ja sora kasaantuivat.  Savikerrokset ovat muodostuneet, kun kaikkein hienojakoisin aines on kulkeutunut jääjarven seisovaaan veteen ja vajosi hitaasti pohjalle. Jääjärveen syntyi myös jäätikköjoen deltoja. Deltat ovat merenpinnan tasossa olevia laakeita muodostumia. Sandur on kuivanmaandelta, joka syntyi kun jäätikköjoki laski kuivalle maalle. Supat ovat muodostuneet, kun jäälohkare on hautautunut maakerrostumaan esim. harjun tai deltan sisälle. Jään sulaessa maa-aines romahti ja syntyi kuoppa. Suppien pohjalla on yleensä järviä.

18 | Eroosio

Eroosio tarkoittaa kallio- tai maaperän kulumista tuulen, veden tai jonkun muun liikuttaessa rapautumisjätettä paikasta toiseen.

Ihmisen jälkeen eniten eroosiota tekee vesi. Veden valuessa rinteiltä alas, se kuluttaa jokiuomaa ja samalla kuljettaa erikokoisia kappaleita mukanaan. Joki kaivautuu syvemmälle pohjaeroosion takia ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuivilla alueilla näin syntyy kanjoneita. Sateisilla alueilla uoman reunat romahtavat massaliikunnon takia jokeen ja syntyy V-laakso. Joki madaltuu, kun veden virtaus vähenee ja suuret kappaleet eivät enää liiku virtauksen mukana eteenpäin vaan kasaantuvat pohjalle. Virtauksen voimistuessa vesi tulvii joen yli ja syntyy tulvatasankoja, jotka ovat ravinteikasta viljelyn kannalta.

 Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakkaampi virtaus joen ulkoreunalla kuluttaa uomaa ja sisäkarteeseen taas kasaantuu hiekkasärkiä. Joen mutkat ovat nimeltään meandereita. Makkarajärviä syntyy, kun joki oikaisee meanderien välistä. Virtaus loppuu, kun joki laskeutuu mereen. Suisto eli delta syntyy alueelle, missä joki laskeutuu mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi.

Kanjonit ovat kuivilla alueilla virtaavan veden muodostama jyrkkäreunainen jokilaakso. Kanjoni voi syntyä myös hitaasti maankohoamisen seurauksena.

17 | Rappeutuminen

Rappeutuminen tarkoittaa kiviaineksen hajoamista lämpötilan vaihtelun, veden ilman tai eliöiden vaikutuksesta. Rappeutumisen  seurauksena syntyy kivennäismaalajeja, jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.

Fysikaalisessa eli mekaanisessa rappeutumisessa kiviaines murenee erityisesti lämpötila vaikutuksesta. Toistuvan laajenemisen ja supistumisen seurauksena kivi halkeaa. Tätä ilmiötä kutsutaan lämpörapautumiseksi. Suolakiderapautumisessa kallion raoissa olevat suolakiteet kasvavat vedenhaihtumisen seurauksena ja kallio näin ollen halkeaa. Kemiallisessa rapautumisessa veteen liuenneet hapot kuluttavat kiviainesta. Organogeenisessä rapautumisessa eliöt aiheuttavat rapautumisen.

Doliini=Karstialueen romahtanut luola

Polje=Monen doliinin yhdistelmä

Tippukiviluola=Kemiallisen arautumisen muodostama maanalainen luola

16 | Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkanismi eli tuliperäinentoiminta on ilmiö, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana. Maan pinnalle joutunutta magmaa kutsutaan laavaksi.

Tulivuoret:

Tulivuoret voidann jakaa kahteen eri päätyyppiin, kerros- ja kilpitulivuoriin.

Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja rinteiltään jyrkkiä. Ne ovat muodostuneet laavan ja vulkaanisen tuhkan päällekkäistyneistä kerroksista. Kerrostulivuorten laava on enimmäkseen piitä (Si) joten se on hapanta ja hidasliikkeistä.

Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta emöksisestä laavasta, joka virtaa nopeasti eikä jähmety korkeiksi kerroksiksi niin kuin kerrostulivuoret.

Tulivuorten rinteillä voi tapahtua joskus polttavia kaasupurkauksia, joista muodostuu pyroklastisia pilviä. Pyroklastinen pilvi on tuhkasta painava ja etenee siksi maanpintaa pitkin. Pilven nopeus voi olla jopa 600 km/h, ja se polttaa sekä hautaa aleenn kaiken eteen osuvan.



Kolumbiassa on tulivuoria mutta ehkä suurin niistä on Nevada del Ruiz. Se sijaitsee Kolumbian Andeilla ja on noin 5400 metriä korkea. Vuori on tunnettu purkautumisestaan vuonna 1985, jolloin se tuhosi Armeron kaupungin. Sama kaupunki on tuhoutunut myös vuosina 1595 ja 1845 Nevado del Ruizin purkauksessa.

15 | Geologinen Kierto

Maan kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista. Jotta aine voidaan luokitella mineraaliksi sen täytyy olla kiinteä eli homogeenin (syntynyt luonnon prosessissa). Maasälvät ja kvartsi muodostavat noin 60% maankuoresta

Kivet koostuvat mineraaleista. Mineraalit ovat siis kivilajien perusrakenneosasia ja tavallisesti niitä on yhdessä kivilajissa 3-5 erilaista. Esimerkiksi graniitti koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä. Yhden mineraaliosasen eli rakeen koko kivilajissa on tavallisesti noin 0,1-1 mm. Sitä kutsutaan myös nimellä kideyksilö tai kide.


Useat kivilajit muodostavat ydessä kallioperän. Kallioperä on kiinteä maankuori, joka on muodostunut eri kivilajeista. Kallioperä on usein irtainten maa-ainesten peitossa.

Sellaisia mineraaleja, jotka ovat usein muodostamassa kivilajeja, kutsutaan kivimineraaleiksi tai kivilajeja muodostaviksi mineraaleiksi. 

Malmimineraaleja ovat sellaiset, jotka sisältävät jotain metallia niin paljon, että metallin erottaminen (rikastaminen) mineraalista on taloudellisesti kannattavaa. Tällaisia mineraaleja ovat esimerkiksi kuparikiisu, josta saadaan kuparia ja pentlandiitti, josta saadaan nikkeliä. 

Magmakivet syntyvät maan kuoren sisällä olevasta magmasta. Magmakiven ominaisuudet riippuvat siitä kuinka nopeasti se on jähmettynyt. Magmakivet jaetaan syväkiviin ja pintakiviin.

Jalokiviä ovat mineraalit, jotka ovat harvinaisia, kovia, kauniita ja läpinäkyviä.

Kolumbia on tunne smaragdeistaan. Smaragdit ovat vihreitä jalokiviä, ja ne ovat hyvin arvostettu korukivinä

14 | Maa

Alkuvaiheissa Maa oli vain kuuma planeetta meteoriittipommituksen takia, ja lämpötilan noustessa raskaimmat alkuaineet rauta ja nikkeli sulivat ja alkoivat vajota kohti maapallpn sisäosia ja työnsivät keveitä aineita ylöspäin. Näin Maalle syntyi kerroksellinen rakenne.

Meteoriittipommituksen loputtua maapallon pinnalle alkoi jähmettyä kiinteä kivikehä eli litosfääri ja sen paksuus on noin 70 km. Astenosfääri on osittain sulaa kiveä oleva kerros litosfäärin alla (+1300 astetta). Noin 250 km syvyydessä astenosfääri vaihtuu ylävaipaksi. Ylävaipan lämpötila on noin 500-900 astetta. Ylävaippa vaihtuu alavaippaan noin 410-660 kilometrin syvyydessä. Alavaipan lämpötila on 1600-4000 astetta. Noin 2900 kilometrin syvyydessä alkaa ulkoydin joka on sulaa rautaa (4400-6100 astetta). Sulan ulkoytimen aines on liikkeessä mikä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja, jotka muodostavat maapallon magneettikentän. 5150 kilometrin syvyydessä alkaa sisäydin, joka loppuu 6370 kilometrin syvyydessä, jossa on maapallon keskipiste.

Litosfäärilaattoja on koska maankuori halkeilee. Konvektiovirtausten takia laatat ovat jatkuvassa liikkeessä, jolloin syntyy törmäys- ja erkanemissaumoja. Näille alueille syntyy vuoristoja ja tulivuoria. Laattojen törmäyskohdilla esiintyy maanjäristyksiä.

Konvektiovirtaukset johtuvat kiviaineksen lämpenemisestä ja muuttumisesta kevyemmäksi jolloin se nousee ylöspäin. Jäähdyttyään se painuu taas alas. Tästä syntyvä kiertoliike saa aikaan laattojen liikkumisen.

Kolumbia sijaitsee Etelä-Amerikan laatalla

13 | Biomit

Biosfääri muodostuu sinne missä ilma, vesi ja maaperä yhdistyvät. Jokaine eliölaji viihtyy tietyissä lämpötila- ja kosteusolosuhteissa omalta osaltaan.

Eliö- ja kasvilajien sijoittuneisuus on alkanut luoda erillaisia  biomeja. Biomejen levinneisyysalueet noudattavat yleensä ilmastovyöhykkeiden rajoja.

Trooppiset sademetsät: ainavihantia lehtimetsiä, runsaasti erilaisia kasvi- ja eläinlajeja ja ne sijaitsevat päiväntasaajan alueella.

Savannit: sijaitsevat trooppisilla alueilla, sademetsien ympärillä. Savanneilla on kerran vuodessa kuiva- ja sadekausi. Mitä kauempana savanni sijaitsee päiväntasaajaalta sitä kuivempaa siellä on.

Aavikot: alueita joiden sademäärä vuodessa on alle 250 mm. Aavikot voivat olla trooppisia (aina yli +18 astetta), subtrooppisia (aina yli +10) tai kylmyysaavikoita. Kuivat kaudet kestävät vähintään 7-8 kk ja sateet ovat epäsäännöllisiä. Kasvillisuus on niukka.

Arot: puuttomia ruohostoalueita mantereiden keskiosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Arojen maannos on ravinteikasta. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.

Havumetsä: eli taiga, jota esiintyy Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euroopassa ja Siperiassa koska havupuut ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja etelärannikkoa, Suomi kuuluu havumetsävyöhykkeeseen. Suot ovat yleisiä runsaan sateen vuoksi.

Tundra: esiintyy kylmällävyöhykkeellä ja maaperä on ikiroudassa. Kasvillisuus on lähinnää varpukasveja, sammalia ja jäkäliä. Suot ovat yleisiä koska sulamisvedet eivät imeydy maahan ikiroudan takia.

Monsuuninetsät: sijaitsevat lähinnä Aasiassa ja muistuttavat trooppisia sademetsiä.On myös kuivia kausia joten puusto harvempaa kuin sademetsissä. Monsuunimetsien alueella asuu lähes puolet maailman ihmisistä.

Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsä: Kasvaa lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla. Tyypillisiä lehtimetsän alueita ovat esimerkiksi Keski-Eurooppa ja Pohjois_Amerikan itäosat. Puusto on lähinnä  tammea, vaahteraa, lehmusta, jalavaa ja saarnia.

Nahkealehtinen kasvillisuus: Kuumat ja kuivat kesät ja viileät ja sateiset talvet johtuvat välimerenilmastosta. Satten ja kuivuuden rajut vaihtelut luovat karut olot kasveille. Täten puut ja pensaat ovat sopeutenuut pienin, vahapintaisin lehdin.

Vuoristo kasvillisuus: Kasvillisuus muuttuu rajusti, mitä korkeammalle vuoristossa mennään, koska jokaista 100 metriä kohden lämpötila laskee reilut puoli astetta. Ja mitä pohjoisemmaksi mennään sitä alemmaksi puuraja laskee.

Kolumbia sijaitsee trooppisen sademetsän, vuoristokasvillisuuden ja savanni alueiden sisällä.